Sävellajin soinnut: A-molli
Sävellajissa A-molli (luonnollinen molli) sävelet ovat A, H, C, D, E, F ja G ja soinnut Am, B°, C, Dm, Em, F ja G. Käytännössä V ja vii° tulevat harmonisesta molliasteikosta, jonka johtosävel on Gis: E (E7) ja G♯°. Sävellajimerkintä: ei ristejä eikä bemolleja. Rinnakkaisduuri: C-duuri.
- A
- H
- C
- D
- E
- F
- G
Luonnollinen molli
Sävellajimerkinnän asteikko. Hyvä melodioille, mutta v on molli (Em) eikä juuri vedä takaisin tonikaan.
| Aste | Kolmisointu | Septimisointu | Funktio |
|---|---|---|---|
| i | Am | Am7 | tonika |
| ii° | B° | Bm7(♭5) | subdominantti |
| III | C | C7M | tonika |
| iv | Dm | Dm7 | subdominantti |
| v | Em | Em7 | dominantti |
| VI | F | F7M | subdominantti |
| VII | G | G7 | dominantti |
Jokainen taulukon sointu avaa kitarasivunsa, jossa on kaavio ja ääni.
Harmoninen molli (V7 ja vii°)
7. säveltä korotetaan puoli sävelaskelta (Gis): V muuttuu duuriksi (E, tai E7 septimillä) ja vii vähennetyksi (G♯°). Näitä sointuja mollisävellajien kappaleet käyttävät palatakseen tonikaan.
Melodinen molli
6. ja 7. säveltä korotetaan puoli sävelaskelta: ii muuttuu molliksi (Bm) ja IV duuriksi (D). Yleinen jazzissa ja nousevissa melodioissa.
Sävellajin A-molli soinnut pianolla
Mitä kukin sointu tekee
Tonika (Am ja C) tuntuu levolta; subdominantti (B°, Dm ja F) etääntyy kotisoinnusta; dominantti (E ja G♯°) rakentaa jännitettä ja haluaa takaisin soinnulle Am.
Yleisiä kulkuja sävellajissa A-molli
Kuuntele jokainen ja avaa se säestyksessä soittaaksesi mukana.
-
Andalusialainen kadenssi
i–VII–VI–VDramaattinen lasku flamencosta, paljon käytetty rockissa ja latinomusiikissa.
-
Mollin perusta
i–iv–V7Im–IVm–V7: mollisävellajin perusasiat; V7 tuo harmonisen molliasteikon jännitteen.
-
IIm7(♭5)–V7–Im
iiø7–V7–i7Jazzin ja bolero-musiikin kadenssi mollisävellajissa.
-
Eeppinen mollipop
i–VI–III–VIIIm–♭VI–♭III–♭VII: mahtava kertosäe mollisävellajissa.
Rinnakkais- ja samannimiset sävellajit
Rinnakkaisduuri: C-duuri. Molemmilla asteikoilla on samat sävelet ja sama sävellajimerkintä (ei ristejä eikä bemolleja).
Samanniminen sävellaji: A-duuri, sama tonika ja toinen laji. Niiden välillä vaihtaminen kesken kappaleen muuttaa tunnelmaa kotisäveltä siirtämättä.
Naapurit kvinttiympyrällä: D-molli (kvintin alempana) ja E-molli (kvintin ylempänä). Moduloiminen niihin kuulostaa luonnolliselta.
Kvinttiympyrä
A-molli on korostettu. Myötäpäivään jokainen askel nousee kvintin ja lisää yhden ristin; vastapäivään yhden bemollin. Rinnakkaismollit ovat sisäkehällä. Napauta sävellajia nähdäksesi sen soinnut.
Asteikot ja työkalut: A-molli
Soinnut muissa sävellajeissa
Duurisävellajit
Mollisävellajit
Usein kysytyt kysymykset
Mitkä soinnut kuuluvat sävellajiin A-molli?
Am, B°, C, Dm, Em, F ja G. Septimisointuina: Am7, Bm7(♭5), C7M, Dm7, Em7, F7M ja G7.
Mikä on sävellajin A-molli rinnakkaissävellaji?
C-duuri. Molemmilla asteikoilla on samat sävelet ja sama sävellajimerkintä: ei ristejä eikä bemolleja.
Mikä on sävellajin A-molli sävellajimerkintä?
Sävellajin A-molli merkinnässä ei ole ristejä eikä bemolleja.
Miksi V-sointu on duuri sävellajissa A-molli?
Luonnollisessa molliasteikossa v-sointu on molli (Em) eikä juuri vedä tonikaan. 7. sävelen korottaminen puoli sävelaskelta (Gis, johtosävel) antaa harmonisen molliasteikon, ja V muuttuu soinnuksi E (E7), joka purkautuu voimakkaasti soinnulle Am.
Mitkä sointukulut toimivat sävellajissa A-molli?
Yleisimmät: i–VII–VI–V: Am G F E; i–iv–V7: Am Dm E7; iiø7–V7–i7: Bm7(♭5) E7 Am7; i–VI–III–VII: Am F C G.