Sävellajin soinnut: C-molli
Sävellajissa C-molli (luonnollinen molli) sävelet ovat C, D, Es, F, G, As ja B ja soinnut Cm, D°, E♭, Fm, Gm, A♭ ja B♭. Käytännössä V ja vii° tulevat harmonisesta molliasteikosta, jonka johtosävel on H: G (G7) ja B°. Sävellajimerkintä: 3 bemollia (B, Es, As). Rinnakkaisduuri: Es-duuri.
- C
- D
- Es
- F
- G
- As
- B
Luonnollinen molli
Sävellajimerkinnän asteikko. Hyvä melodioille, mutta v on molli (Gm) eikä juuri vedä takaisin tonikaan.
| Aste | Kolmisointu | Septimisointu | Funktio |
|---|---|---|---|
| i | Cm | Cm7 | tonika |
| ii° | D° | Dm7(♭5) | subdominantti |
| III | E♭ | E♭7M | tonika |
| iv | Fm | Fm7 | subdominantti |
| v | Gm | Gm7 | dominantti |
| VI | A♭ | A♭7M | subdominantti |
| VII | B♭ | B♭7 | dominantti |
Jokainen taulukon sointu avaa kitarasivunsa, jossa on kaavio ja ääni.
Harmoninen molli (V7 ja vii°)
7. säveltä korotetaan puoli sävelaskelta (H): V muuttuu duuriksi (G, tai G7 septimillä) ja vii vähennetyksi (B°). Näitä sointuja mollisävellajien kappaleet käyttävät palatakseen tonikaan.
Melodinen molli
6. ja 7. säveltä korotetaan puoli sävelaskelta: ii muuttuu molliksi (Dm) ja IV duuriksi (F). Yleinen jazzissa ja nousevissa melodioissa.
Sävellajin C-molli soinnut pianolla
Mitä kukin sointu tekee
Tonika (Cm ja E♭) tuntuu levolta; subdominantti (D°, Fm ja A♭) etääntyy kotisoinnusta; dominantti (G ja B°) rakentaa jännitettä ja haluaa takaisin soinnulle Cm.
Yleisiä kulkuja sävellajissa C-molli
Kuuntele jokainen ja avaa se säestyksessä soittaaksesi mukana.
-
Andalusialainen kadenssi
i–VII–VI–VDramaattinen lasku flamencosta, paljon käytetty rockissa ja latinomusiikissa.
-
Mollin perusta
i–iv–V7Im–IVm–V7: mollisävellajin perusasiat; V7 tuo harmonisen molliasteikon jännitteen.
-
IIm7(♭5)–V7–Im
iiø7–V7–i7Jazzin ja bolero-musiikin kadenssi mollisävellajissa.
-
Eeppinen mollipop
i–VI–III–VIIIm–♭VI–♭III–♭VII: mahtava kertosäe mollisävellajissa.
Rinnakkais- ja samannimiset sävellajit
Rinnakkaisduuri: Es-duuri. Molemmilla asteikoilla on samat sävelet ja sama sävellajimerkintä (3 bemollia (B, Es, As)).
Samanniminen sävellaji: C-duuri, sama tonika ja toinen laji. Niiden välillä vaihtaminen kesken kappaleen muuttaa tunnelmaa kotisäveltä siirtämättä.
Naapurit kvinttiympyrällä: F-molli (kvintin alempana) ja G-molli (kvintin ylempänä). Moduloiminen niihin kuulostaa luonnolliselta.
Kvinttiympyrä
C-molli on korostettu. Myötäpäivään jokainen askel nousee kvintin ja lisää yhden ristin; vastapäivään yhden bemollin. Rinnakkaismollit ovat sisäkehällä. Napauta sävellajia nähdäksesi sen soinnut.
Asteikot ja työkalut: C-molli
Soinnut muissa sävellajeissa
Duurisävellajit
Mollisävellajit
Usein kysytyt kysymykset
Mitkä soinnut kuuluvat sävellajiin C-molli?
Cm, D°, E♭, Fm, Gm, A♭ ja B♭. Septimisointuina: Cm7, Dm7(♭5), E♭7M, Fm7, Gm7, A♭7M ja B♭7.
Mikä on sävellajin C-molli rinnakkaissävellaji?
Es-duuri. Molemmilla asteikoilla on samat sävelet ja sama sävellajimerkintä: 3 bemollia (B, Es, As).
Mikä on sävellajin C-molli sävellajimerkintä?
Sävellajin C-molli merkinnässä on 3 bemollia (B, Es, As).
Miksi V-sointu on duuri sävellajissa C-molli?
Luonnollisessa molliasteikossa v-sointu on molli (Gm) eikä juuri vedä tonikaan. 7. sävelen korottaminen puoli sävelaskelta (H, johtosävel) antaa harmonisen molliasteikon, ja V muuttuu soinnuksi G (G7), joka purkautuu voimakkaasti soinnulle Cm.
Mitkä sointukulut toimivat sävellajissa C-molli?
Yleisimmät: i–VII–VI–V: Cm B♭ A♭ G; i–iv–V7: Cm Fm G7; iiø7–V7–i7: Dm7(♭5) G7 Cm7; i–VI–III–VII: Cm A♭ E♭ B♭.