Sävellajin soinnut: D-molli
Sävellajissa D-molli (luonnollinen molli) sävelet ovat D, E, F, G, A, B ja C ja soinnut Dm, E°, F, Gm, Am, B♭ ja C. Käytännössä V ja vii° tulevat harmonisesta molliasteikosta, jonka johtosävel on Cis: A (A7) ja C♯°. Sävellajimerkintä: 1 bemolli (B). Rinnakkaisduuri: F-duuri.
- D
- E
- F
- G
- A
- B
- C
Luonnollinen molli
Sävellajimerkinnän asteikko. Hyvä melodioille, mutta v on molli (Am) eikä juuri vedä takaisin tonikaan.
| Aste | Kolmisointu | Septimisointu | Funktio |
|---|---|---|---|
| i | Dm | Dm7 | tonika |
| ii° | E° | Em7(♭5) | subdominantti |
| III | F | F7M | tonika |
| iv | Gm | Gm7 | subdominantti |
| v | Am | Am7 | dominantti |
| VI | B♭ | B♭7M | subdominantti |
| VII | C | C7 | dominantti |
Jokainen taulukon sointu avaa kitarasivunsa, jossa on kaavio ja ääni.
Harmoninen molli (V7 ja vii°)
7. säveltä korotetaan puoli sävelaskelta (Cis): V muuttuu duuriksi (A, tai A7 septimillä) ja vii vähennetyksi (C♯°). Näitä sointuja mollisävellajien kappaleet käyttävät palatakseen tonikaan.
Melodinen molli
6. ja 7. säveltä korotetaan puoli sävelaskelta: ii muuttuu molliksi (Em) ja IV duuriksi (G). Yleinen jazzissa ja nousevissa melodioissa.
Sävellajin D-molli soinnut pianolla
Mitä kukin sointu tekee
Tonika (Dm ja F) tuntuu levolta; subdominantti (E°, Gm ja B♭) etääntyy kotisoinnusta; dominantti (A ja C♯°) rakentaa jännitettä ja haluaa takaisin soinnulle Dm.
Yleisiä kulkuja sävellajissa D-molli
Kuuntele jokainen ja avaa se säestyksessä soittaaksesi mukana.
-
Andalusialainen kadenssi
i–VII–VI–VDramaattinen lasku flamencosta, paljon käytetty rockissa ja latinomusiikissa.
-
Mollin perusta
i–iv–V7Im–IVm–V7: mollisävellajin perusasiat; V7 tuo harmonisen molliasteikon jännitteen.
-
IIm7(♭5)–V7–Im
iiø7–V7–i7Jazzin ja bolero-musiikin kadenssi mollisävellajissa.
-
Eeppinen mollipop
i–VI–III–VIIIm–♭VI–♭III–♭VII: mahtava kertosäe mollisävellajissa.
Rinnakkais- ja samannimiset sävellajit
Rinnakkaisduuri: F-duuri. Molemmilla asteikoilla on samat sävelet ja sama sävellajimerkintä (1 bemolli (B)).
Samanniminen sävellaji: D-duuri, sama tonika ja toinen laji. Niiden välillä vaihtaminen kesken kappaleen muuttaa tunnelmaa kotisäveltä siirtämättä.
Naapurit kvinttiympyrällä: G-molli (kvintin alempana) ja A-molli (kvintin ylempänä). Moduloiminen niihin kuulostaa luonnolliselta.
Kvinttiympyrä
D-molli on korostettu. Myötäpäivään jokainen askel nousee kvintin ja lisää yhden ristin; vastapäivään yhden bemollin. Rinnakkaismollit ovat sisäkehällä. Napauta sävellajia nähdäksesi sen soinnut.
Asteikot ja työkalut: D-molli
Soinnut muissa sävellajeissa
Duurisävellajit
Mollisävellajit
Usein kysytyt kysymykset
Mitkä soinnut kuuluvat sävellajiin D-molli?
Dm, E°, F, Gm, Am, B♭ ja C. Septimisointuina: Dm7, Em7(♭5), F7M, Gm7, Am7, B♭7M ja C7.
Mikä on sävellajin D-molli rinnakkaissävellaji?
F-duuri. Molemmilla asteikoilla on samat sävelet ja sama sävellajimerkintä: 1 bemolli (B).
Mikä on sävellajin D-molli sävellajimerkintä?
Sävellajin D-molli merkinnässä on 1 bemolli (B).
Miksi V-sointu on duuri sävellajissa D-molli?
Luonnollisessa molliasteikossa v-sointu on molli (Am) eikä juuri vedä tonikaan. 7. sävelen korottaminen puoli sävelaskelta (Cis, johtosävel) antaa harmonisen molliasteikon, ja V muuttuu soinnuksi A (A7), joka purkautuu voimakkaasti soinnulle Dm.
Mitkä sointukulut toimivat sävellajissa D-molli?
Yleisimmät: i–VII–VI–V: Dm C B♭ A; i–iv–V7: Dm Gm A7; iiø7–V7–i7: Em7(♭5) A7 Dm7; i–VI–III–VII: Dm B♭ F C.