Musiikkisanasto

Soittimen jokaisen kielen (tai sävelen) sävelkorkeuden säätäminen. Kitaran vakiovirityksessä avokielet ovat E, A, D, G, H, E, 6. kielestä 1. kieleen; muut viritykset, kuten Drop D, muuttavat yhtä tai useampaa kieltä.

Käytännössä: Viritin

Sävel, johon kaikki soittimet virittyvät, jotta ne voivat soittaa yhdessä: nykyinen standardi on kamarisävel a (A4) taajuudella 440 Hz. Jotkin orkesterit virittävät hieman korkeammalle, joten tämän sivuston viritin antaa säätää a:n välille 430–450 Hz.

Käytännössä: Viritin

Äänen värähdysten määrä sekunnissa, mitattuna hertseinä (Hz). Mitä korkeampi taajuus, sitä korkeampi sävel: kamarisävel a on 440 Hz ja oktaavia ylempi a 880 Hz.

Käytännössä: Viritin

Virityksen mittayksikkö: yksi sentti on sadasosa puolisävelaskeleesta, joten oktaavissa on 1 200 senttiä. Korva tuskin huomaa noin 5 sentin eroa, ja juuri tällä alueella tämän sivuston viritin muuttuu vihreäksi.

Käytännössä: Viritin

Äänen ominaisuus, joka saa sen kuulostamaan matalalta tai korkealta ja jonka määrää värähtelyn taajuus. Se ei ole sama asia kuin äänenvoimakkuus tai sointiväri.

Käytännössä: Viritin

Pienin väli kahden sävelen välillä länsimaisessa musiikissa, kuten E:stä F:ään tai C:stä C♯:ään; kitaralla se on yksi nauha. Jokainen puolisävelaskel kertoo taajuuden noin luvulla 1,0595, ja 12 puolisävelaskelta muodostaa oktaavin.

Käytännössä: Harmonia

Kahden puolisävelaskeleen väli, kuten C:stä D:hen; kitaralla se on kaksi nauhaa. Varo: joillakin kielillä ”sävel” (tone) tarkoittaa myös sävellajia (”kappale on sävellajissa G”).

Käytännössä: Asteikot

Kahden sävelen välinen etäisyys, laskettuna asteina ja mitattuna puolisävelaskelina: C:stä G:hen on puhdas kvintti, 7 puolisävelaskelta. Se antaa nimensä suurelle terssille, puhtaalle kvartille ja kaikille muille, ja se on sävelkorvan harjoittelun perusta.

Käytännössä: Opettele

Väli sävelen ja seuraavan samannimisen sävelen välillä, ylempänä tai alempana. Taajuus kaksinkertaistuu jokaisella oktaavilla (a 440 Hz, a 880 Hz) ja oktaavissa on 12 puolisävelaskelta; äänialaa mitataan yleensä oktaaveina.

Käytännössä: Laulu

Sävelten jono sävelkorkeusjärjestyksessä oktaavin sisällä, noudattaen kiinteää kokosävel- ja puolisävelaskelten kaavaa. Melodiat, soolot ja sävellajin soinnut tulevat siitä.

Käytännössä: Asteikot

Seitsemän sävelen asteikko kaavalla koko, koko, puoli, koko, koko, koko, puoli. C-duuri käyttää vain pianon valkoisia koskettimia: C, D, E, F, G, A, H. Se kuulostaa ”iloiselta” ja on diatonisten sointujen perusta.

Käytännössä: Asteikot

Luonnollisessa molliasteikossa on seitsemän säveltä kaavalla koko, puoli, koko, koko, puoli, koko, koko, ja se kuulostaa duuria tummemmalta. A-molli käyttää samoja säveliä kuin C-duuri alkaen A:sta: A, H, C, D, E, F, G. On myös harmoninen ja melodinen molli.

Käytännössä: Asteikot

Viiden sävelen asteikko, jonka sävelten välillä ei ole puolisävelaskelia, rockin, bluesin ja populaarimusiikin soolojen suosikki. A-mollipentatonisessa asteikossa on sävelet A, C, D, E, G.

Käytännössä: Asteikot

Mollipentatoninen asteikko yhdellä lisäsävelellä, ”blue notella” (alennettu kvintti eli korotettu kvartti). A-bluesasteikon sävelet ovat A, C, D, Es, E, G.

Käytännössä: Asteikot

Asteikko, joka syntyy aloittamalla sama sävelsarja toiselta asteelta. Duuriasteikon moodit ovat joonialainen, doorinen, frygialainen, lyydinen, miksolyydinen, aiolialainen ja lokrilainen, kullakin oma luonteensa: D-doorinen käyttää C-duurin säveliä D:stä D:hen.

Käytännössä: Asteikot

Sävelten ja sointujen joukko, joka kiertää yhden lepäävän sävelen, tonikan, ympärillä. Esimerkiksi G-duuri käyttää G-duuriasteikkoa, ja sen keskus on G-sointu.

Käytännössä: Harmonia

Duuri- ja mollisävellaji, joilla on samat sävelet ja sama sävellajimerkintä, kuten C-duuri ja a-molli tai G-duuri ja e-molli. Rinnakkaismolli on aina kolme puolisävelaskelta duurin alapuolella.

Käytännössä: Harmonia

Kolmen tai useamman sävelen joukko, joka soitetaan yhtä aikaa. Sen määrittävät pohjasävel ja laatu (duuri, molli, septimillä…), jotka sointumerkki kirjoittaa: C, Am, G7.

Käytännössä: Soinnut

Kolmen sävelen sointu terssein pinottuna: pohjasävel, terssi ja kvintti. Peruskolmisoinnut ovat duuri, molli, vähennetty ja ylinouseva; C-duuri on C, E, G.

Käytännössä: Soinnut

Nelisävelinen sointu: kolmisointu plus septimi, kuten C7 (C, E, G, B) ja Cmaj7 (C, E, G, H). Se on jazzin ja bossa novan harmonian perusta.

Käytännössä: Soinnut

Sointu, jonka bassossa on muu sävel kuin pohjasävel. 1. käännöksessä terssi on bassossa; 2. käännöksessä kvintti. C/E on C-duuri 1. käännöksessä.

Käytännössä: Soinnut

Sointu, jonka alin sävel ei ole pohjasävel, kirjoitettuna vinoviivalla: C/E on C, jonka bassossa on E, ja G/H on G, jonka bassossa on H. Sen avulla bassolinja saadaan kulkemaan sävel kerrallaan.

Käytännössä: Soinnut

Järjestelmä, joka kirjoittaa soinnut kirjaimilla ja merkeillä sanojen päälle: C, Dm, G7, F♯m7(♭5). Jokainen kirjain on sävel (C, D, E, F, G, A, H) ja loppu kertoo soinnun laadun.

Käytännössä: Soinnut

Tapa, jolla soinnun sävelet on levitetty: mitkä sävelet, missä oktaavissa ja missä järjestyksessä. Samalla soinnulla on monta voicingia, avoimempia tai suljetumpia, ja jokainen muuttaa soinnin väriä.

Käytännössä: Soinnut

Sointu soitettuna sävel kerrallaan peräkkäin kaikkien yhtä aikaa sijaan. Se voi kulkea ylös, alas tai vuorotellen, ja se on monen sormisoittokuvion, soolon ja äänenavauksen perusta.

Käytännössä: Soinnut

Kahden sävelen sointu, pohjasävel ja kvintti (joskus oktaavin kanssa), ilman terssiä, joten se ei ole duuri eikä molli. Se kirjoitetaan viitosella, kuten E5, ja sitä käytetään paljon vääristetyssä rockissa.

Käytännössä: Soinnut

Asteikon jokaiselle sävelelle rakennetut soinnut, joissa käytetään vain tämän asteikon säveliä. C-duurissa diatoniset soinnut ovat C, Dm, Em, F, G, Am, B°.

Käytännössä: Harmonia

Sävelen tai soinnun paikka asteikossa, laskettuna tonikasta ja kirjoitettuna roomalaisin numeroin (I, ii, V). Sävellajissa C viides aste on G.

Käytännössä: Opettele

Soinnun rooli sävellajissa: tonika (lepo), subdominantti (etääntyminen) tai dominantti (jännite, joka vaatii ratkeamista). C-duurissa C on tonika, F subdominantti ja G dominantti.

Käytännössä: Harmonia

Kaavio, joka järjestää 12 sävellajia kvinteittäin (C, G, D, A, E…) ja jossa jokainen askel kvintin ylöspäin lisää sävellajimerkintään yhden ristin. Se näyttää, mitkä sävellajit ovat naapureita ja mitkä soinnut sopivat yhteen.

Käytännössä: Harmonia

Sointujen jono, joka toistuu kappaleen läpi, kuten I–V–vi–IV. Tämän sivuston säveltäjä ehdottaa kulun seuraavaa sointua sen luoman tunnelman mukaan.

Käytännössä: Säveltäjä

Puristin, joka painaa kaikki kielet alas yhdellä nauhalla ja nostaa sävelkorkeutta puolisävelaskeleella nauhaa kohden, jotta helppoja sointuotteita voi soittaa toisessa sävellajissa. Kun kapotasto on 2. nauhalla, C-ote soi D:nä.

Käytännössä: Harmonia

Kappaleen tai kulun siirtäminen toiseen sävellajiin siirtämällä jokaista säveltä ja sointua saman verran: kahden puolisävelaskeleen nousu vie C:n D:hen ja G:n A:han. Sillä sovitetaan kappale äänelle tai soittimelle.

Käytännössä: Harmonia

Tekniikka, jossa yksi sormi, yleensä etusormi, painaa useita kieliä kerralla samalla nauhalla kuin tanko. Se tekee F-soinnun mahdolliseksi kitaralla ja antaa liu’uttaa saman otteen millä tahansa nauhalle.

Käytännössä: Soinnut

Soittotapa, jossa soinnun kielet soivat yksi kerrallaan sormilla (tai plektralla) kaikkien yhtä aikaa komppaamisen sijaan. Yleensä peukalo hoitaa basson ja muut sormet korkeat kielet.

Käytännössä: Säestys

Oikean käden liikkeiden, alas- ja ylöslyöntien, kuvio, joka antaa kitarasäestyksen rytmin. Popilla, samballa, reggaella ja bossa novalla on kullakin omansa.

Käytännössä: Opettele

Tyylin rytminen tuntu, joka muodostuu rytmistä ja aksenteista: baiãon, samban, bluesin groove. Säestyksessä groove määrää, miten basso, rummut ja soinnut sopivat yhteen.

Käytännössä: Säestys

Pohja, jossa on harmonia, basso ja rummut mutta ei melodiaa, jonka päälle voi soittaa tai laulaa. Tällä sivustolla kirjoitat soinnut, ja pohja soi silmukkana valitsemallasi tempolla ja groovella.

Käytännössä: Säestys

Iskua minuutissa: kuinka monta iskua mahtuu 60 sekuntiin, yleisin tempon mitta. Jokainen isku kestää 60 000 ÷ BPM millisekuntia; tempolla 120 BPM se on 500 ms.

Käytännössä: Metronomi

Musiikin nopeus. Se voidaan antaa BPM:nä tai italialaisella termillä, kuten Andante (kävelytahtinen) ja Allegro (nopea ja eloisa), joiden BPM-alueet vaihtelevat lähteen mukaan.

Käytännössä: Metronomi

Musiikin jako säännöllisiin iskuryhmiin, joka näytetään murtolukuna nuottiviivaston alussa. Ylempi luku kertoo, montako iskua tahdissa on; alempi, mikä nuottiarvo saa yhden iskun: 4/4:ssä neljä neljäsosanuottia.

Käytännössä: Metronomi

Tahtilaji, jossa jokainen isku jakautuu kahteen osaan, kuten 2/4, 3/4 ja 4/4. Valssi, 3/4:ssä, on kolme iskua tahdissa.

Käytännössä: Metronomi

Tahtilaji, jossa jokainen isku jakautuu kolmeen, kuten 6/8, 9/8 ja 12/8. 6/8:ssa on kaksi iskua, kussakin kolme kahdeksasosanuottia.

Käytännössä: Metronomi

Tahtilaji, jossa iskut ryhmittyvät epätasaisiin osiin, kuten 7/8 laskettuna 2+2+3 tai 5/4 laskettuna 3+2. Yleinen jazzissa, progressiivisessa rockissa ja Balkanin musiikissa.

Käytännössä: Metronomi

Jokaisen iskun jakaminen pienempiin yhtä suuriin osiin: kaksi kahdeksasosaa, kolme triolia, neljä kuudestoistaosaa. Alajaon laskeminen pitää rytmin tasaisena; tämän sivuston metronomi soittaa 1–8 naksahdusta iskua kohden.

Käytännössä: Metronomi

Nuottiryhmä, joka jakaa iskun eri tavalla kuin tavallisesti. Yleisin on trioli: kolme säveltä kahden paikalla, kuten kolme kahdeksasosaa neljäsosaiskussa. On myös kvintoleja, sekstoleja ja septoleja.

Käytännössä: Metronomi

Aksentin siirtäminen heikolle iskulle tai iskun heikolle osalle: sävel alkaa vahvan iskun edeltä ja jatkuu sen yli. Se antaa samballe ja funkille niiden swingin.

Käytännössä: Opettele

Sävel, joka osuu iskujen väliin, iskun heikolle osalle (”ja” kohdassa 1-ja-2-ja). Reggaessa kitara soittaa jälkisykkeen.

Käytännössä: Opettele

Kaksi tai useampi rytmi eri pulssilla samaan aikaan, kuten 3 vastaan 2 (kolme säveltä kahden ajassa) tai 4 vastaan 3. Tämän sivuston metronomi soittaa jokaisen äänen omalla äänellään näiden suhteiden harjoittelua varten.

Käytännössä: Metronomi

Laite, joka merkitsee tahdin säännöllisillä naksahduksilla valitsemallasi iskumäärällä minuutissa. Sillä harjoitellaan tarkasti, nostetaan nopeutta vähitellen ja pidetään rytmi tasaisena.

Käytännössä: Metronomi

Soittotapa, jossa kahdeksasosat ovat epätasaisia: ensimmäinen kestää pidempään kuin toinen, aika lailla kuin trioli, jonka kaksi ensimmäistä säveltä on sidottu. Se on jazzin ja bluesin tunnusmerkki; tämän sivuston metronomissa on swing-vaihtoehto.

Käytännössä: Metronomi

Alkuperäisen äänen ja sen kaiun välinen aika millisekunteina. Jotta kaiku osuu grooveen, käytetään osaa iskusta: tempolla 120 BPM neljäsosanuotti kestää 500 ms ja pisteellinen kahdeksasosa 375 ms.

Käytännössä: Metronomi

Matalimman ja korkeimman sävelen väli, jonka ääni laulaa vakaasti, mitattuna sävelinä, puolisävelaskelina tai oktaaveina. Tämän sivuston testi laskee sävelen, jota pidät puoli sekuntia.

Käytännössä: Laulu

Äänialan osa, jossa ääni kuulostaa mukavimmalta ja jossa kappaleen melodia viettää suurimman osan ajastaan. Se on äänialaa lyhyempi ja auttaa valitsemaan sävellajin laulamiseen.

Käytännössä: Laulu

Äänten jako tyyppeihin äänialan ja sointivärin mukaan: basso, baritoni ja tenori miesäänissä; altto, mezzosopraano ja sopraano naisäänissä. Ääniala viittaa tyyppiin, mutta sointivärin ja laulunopettajan sana ratkaisee.

Käytännössä: Laulu

Laulaharjoitus vokaalilla ilman sanoja, jossa lyhyt fraasi toistetaan nousten tai laskien puolisävelaskel kerrallaan. Se lämmittää äänen, harjoittaa sävelpuhtautta ja laajentaa mukavaa aluetta.

Käytännössä: Laulu

Nuottiviivaston alussa oleva symboli, joka kertoo, mikä sävel on millä viivalla. G-avain merkitsee G:n toiselle viivalle ja on korkeille äänille ja soittimille; F-avain merkitsee F:n neljännelle viivalle ja on matalille.

Käytännössä: Opettele

Viiden viivan ja neljän välin joukko, jolle nuotit kirjoitetaan: mitä ylempänä nuotti on viivastolla, sitä korkeampi sävel. Apuviivat jatkavat viivastoa ylä- ja alapuolelle.

Käytännössä: Opettele

Nuottiavaimen jälkeen heti kirjoitetut ristit tai bemollit, jotka koskevat koko kappaletta ja osoittavat sävellajin. Yksi risti (F♯) tarkoittaa G-duuria tai e-mollia; yksi bemolli (B), F-duuria tai d-mollia.

Käytännössä: Opettele

Symbolit, jotka näyttävät, kuinka kauan kukin sävel kestää: kokonuotti, puolinuotti, neljäsosanuotti, kahdeksasosanuotti, kuudestoistaosanuotti ja niin edelleen, kukin edellisen puolikkaan arvoinen. 4/4:ssä neljäsosanuotti saa yhden iskun.

Käytännössä: Opettele

Merkki, joka muuttaa sävelen korkeutta: risti (♯) nostaa sitä puolisävelaskelen, bemolli (♭) laskee sitä puolisävelaskelen ja palautusmerkki (♮) kumoaa muutoksen. Se on voimassa tahdin loppuun.

Käytännössä: Opettele

Intervallien, sointujen, asteiden ja rytmien tunnistamisen harjoittelu korvakuulolta ilman nuottia. Sivustolla on 10 tehtävän kierroksia, rytmidiktaattia ja ”laula sävel” -harjoituksia.

Käytännössä: Opettele