Sävellajin soinnut: E-molli
Sävellajissa E-molli (luonnollinen molli) sävelet ovat E, Fis, G, A, H, C ja D ja soinnut Em, F♯°, G, Am, Bm, C ja D. Käytännössä V ja vii° tulevat harmonisesta molliasteikosta, jonka johtosävel on Dis: B (B7) ja D♯°. Sävellajimerkintä: 1 risti (Fis). Rinnakkaisduuri: G-duuri.
- E
- Fis
- G
- A
- H
- C
- D
Luonnollinen molli
Sävellajimerkinnän asteikko. Hyvä melodioille, mutta v on molli (Bm) eikä juuri vedä takaisin tonikaan.
| Aste | Kolmisointu | Septimisointu | Funktio |
|---|---|---|---|
| i | Em | Em7 | tonika |
| ii° | F♯° | F♯m7(♭5) | subdominantti |
| III | G | G7M | tonika |
| iv | Am | Am7 | subdominantti |
| v | Bm | Bm7 | dominantti |
| VI | C | C7M | subdominantti |
| VII | D | D7 | dominantti |
Jokainen taulukon sointu avaa kitarasivunsa, jossa on kaavio ja ääni.
Harmoninen molli (V7 ja vii°)
7. säveltä korotetaan puoli sävelaskelta (Dis): V muuttuu duuriksi (B, tai B7 septimillä) ja vii vähennetyksi (D♯°). Näitä sointuja mollisävellajien kappaleet käyttävät palatakseen tonikaan.
Melodinen molli
6. ja 7. säveltä korotetaan puoli sävelaskelta: ii muuttuu molliksi (F♯m) ja IV duuriksi (A). Yleinen jazzissa ja nousevissa melodioissa.
Sävellajin E-molli soinnut pianolla
Mitä kukin sointu tekee
Tonika (Em ja G) tuntuu levolta; subdominantti (F♯°, Am ja C) etääntyy kotisoinnusta; dominantti (B ja D♯°) rakentaa jännitettä ja haluaa takaisin soinnulle Em.
Yleisiä kulkuja sävellajissa E-molli
Kuuntele jokainen ja avaa se säestyksessä soittaaksesi mukana.
-
Andalusialainen kadenssi
i–VII–VI–VDramaattinen lasku flamencosta, paljon käytetty rockissa ja latinomusiikissa.
-
Mollin perusta
i–iv–V7Im–IVm–V7: mollisävellajin perusasiat; V7 tuo harmonisen molliasteikon jännitteen.
-
IIm7(♭5)–V7–Im
iiø7–V7–i7Jazzin ja bolero-musiikin kadenssi mollisävellajissa.
-
Eeppinen mollipop
i–VI–III–VIIIm–♭VI–♭III–♭VII: mahtava kertosäe mollisävellajissa.
Rinnakkais- ja samannimiset sävellajit
Rinnakkaisduuri: G-duuri. Molemmilla asteikoilla on samat sävelet ja sama sävellajimerkintä (1 risti (Fis)).
Samanniminen sävellaji: E-duuri, sama tonika ja toinen laji. Niiden välillä vaihtaminen kesken kappaleen muuttaa tunnelmaa kotisäveltä siirtämättä.
Naapurit kvinttiympyrällä: A-molli (kvintin alempana) ja H-molli (kvintin ylempänä). Moduloiminen niihin kuulostaa luonnolliselta.
Kvinttiympyrä
E-molli on korostettu. Myötäpäivään jokainen askel nousee kvintin ja lisää yhden ristin; vastapäivään yhden bemollin. Rinnakkaismollit ovat sisäkehällä. Napauta sävellajia nähdäksesi sen soinnut.
Asteikot ja työkalut: E-molli
Soinnut muissa sävellajeissa
Duurisävellajit
Mollisävellajit
Usein kysytyt kysymykset
Mitkä soinnut kuuluvat sävellajiin E-molli?
Em, F♯°, G, Am, Bm, C ja D. Septimisointuina: Em7, F♯m7(♭5), G7M, Am7, Bm7, C7M ja D7.
Mikä on sävellajin E-molli rinnakkaissävellaji?
G-duuri. Molemmilla asteikoilla on samat sävelet ja sama sävellajimerkintä: 1 risti (Fis).
Mikä on sävellajin E-molli sävellajimerkintä?
Sävellajin E-molli merkinnässä on 1 risti (Fis).
Miksi V-sointu on duuri sävellajissa E-molli?
Luonnollisessa molliasteikossa v-sointu on molli (Bm) eikä juuri vedä tonikaan. 7. sävelen korottaminen puoli sävelaskelta (Dis, johtosävel) antaa harmonisen molliasteikon, ja V muuttuu soinnuksi B (B7), joka purkautuu voimakkaasti soinnulle Em.
Mitkä sointukulut toimivat sävellajissa E-molli?
Yleisimmät: i–VII–VI–V: Em D C B; i–iv–V7: Em Am B7; iiø7–V7–i7: F♯m7(♭5) B7 Em7; i–VI–III–VII: Em C G D.