Sävellajin soinnut: F-molli
Sävellajissa F-molli (luonnollinen molli) sävelet ovat F, G, As, B, C, Des ja Es ja soinnut Fm, G°, A♭, B♭m, Cm, D♭ ja E♭. Käytännössä V ja vii° tulevat harmonisesta molliasteikosta, jonka johtosävel on E: C (C7) ja E°. Sävellajimerkintä: 4 bemollia (B, Es, As, Des). Rinnakkaisduuri: As-duuri.
- F
- G
- As
- B
- C
- Des
- Es
Luonnollinen molli
Sävellajimerkinnän asteikko. Hyvä melodioille, mutta v on molli (Cm) eikä juuri vedä takaisin tonikaan.
| Aste | Kolmisointu | Septimisointu | Funktio |
|---|---|---|---|
| i | Fm | Fm7 | tonika |
| ii° | G° | Gm7(♭5) | subdominantti |
| III | A♭ | A♭7M | tonika |
| iv | B♭m | B♭m7 | subdominantti |
| v | Cm | Cm7 | dominantti |
| VI | D♭ | D♭7M | subdominantti |
| VII | E♭ | E♭7 | dominantti |
Jokainen taulukon sointu avaa kitarasivunsa, jossa on kaavio ja ääni.
Harmoninen molli (V7 ja vii°)
7. säveltä korotetaan puoli sävelaskelta (E): V muuttuu duuriksi (C, tai C7 septimillä) ja vii vähennetyksi (E°). Näitä sointuja mollisävellajien kappaleet käyttävät palatakseen tonikaan.
Melodinen molli
6. ja 7. säveltä korotetaan puoli sävelaskelta: ii muuttuu molliksi (Gm) ja IV duuriksi (B♭). Yleinen jazzissa ja nousevissa melodioissa.
Sävellajin F-molli soinnut pianolla
Mitä kukin sointu tekee
Tonika (Fm ja A♭) tuntuu levolta; subdominantti (G°, B♭m ja D♭) etääntyy kotisoinnusta; dominantti (C ja E°) rakentaa jännitettä ja haluaa takaisin soinnulle Fm.
Yleisiä kulkuja sävellajissa F-molli
Kuuntele jokainen ja avaa se säestyksessä soittaaksesi mukana.
-
Andalusialainen kadenssi
i–VII–VI–VDramaattinen lasku flamencosta, paljon käytetty rockissa ja latinomusiikissa.
-
Mollin perusta
i–iv–V7Im–IVm–V7: mollisävellajin perusasiat; V7 tuo harmonisen molliasteikon jännitteen.
-
IIm7(♭5)–V7–Im
iiø7–V7–i7Jazzin ja bolero-musiikin kadenssi mollisävellajissa.
-
Eeppinen mollipop
i–VI–III–VIIIm–♭VI–♭III–♭VII: mahtava kertosäe mollisävellajissa.
Rinnakkais- ja samannimiset sävellajit
Rinnakkaisduuri: As-duuri. Molemmilla asteikoilla on samat sävelet ja sama sävellajimerkintä (4 bemollia (B, Es, As, Des)).
Samanniminen sävellaji: F-duuri, sama tonika ja toinen laji. Niiden välillä vaihtaminen kesken kappaleen muuttaa tunnelmaa kotisäveltä siirtämättä.
Naapurit kvinttiympyrällä: B-molli (kvintin alempana) ja C-molli (kvintin ylempänä). Moduloiminen niihin kuulostaa luonnolliselta.
Kvinttiympyrä
F-molli on korostettu. Myötäpäivään jokainen askel nousee kvintin ja lisää yhden ristin; vastapäivään yhden bemollin. Rinnakkaismollit ovat sisäkehällä. Napauta sävellajia nähdäksesi sen soinnut.
Asteikot ja työkalut: F-molli
Soinnut muissa sävellajeissa
Duurisävellajit
Mollisävellajit
Usein kysytyt kysymykset
Mitkä soinnut kuuluvat sävellajiin F-molli?
Fm, G°, A♭, B♭m, Cm, D♭ ja E♭. Septimisointuina: Fm7, Gm7(♭5), A♭7M, B♭m7, Cm7, D♭7M ja E♭7.
Mikä on sävellajin F-molli rinnakkaissävellaji?
As-duuri. Molemmilla asteikoilla on samat sävelet ja sama sävellajimerkintä: 4 bemollia (B, Es, As, Des).
Mikä on sävellajin F-molli sävellajimerkintä?
Sävellajin F-molli merkinnässä on 4 bemollia (B, Es, As, Des).
Miksi V-sointu on duuri sävellajissa F-molli?
Luonnollisessa molliasteikossa v-sointu on molli (Cm) eikä juuri vedä tonikaan. 7. sävelen korottaminen puoli sävelaskelta (E, johtosävel) antaa harmonisen molliasteikon, ja V muuttuu soinnuksi C (C7), joka purkautuu voimakkaasti soinnulle Fm.
Mitkä sointukulut toimivat sävellajissa F-molli?
Yleisimmät: i–VII–VI–V: Fm E♭ D♭ C; i–iv–V7: Fm B♭m C7; iiø7–V7–i7: Gm7(♭5) C7 Fm7; i–VI–III–VII: Fm D♭ A♭ E♭.