Sävellajin soinnut: G-molli
Sävellajissa G-molli (luonnollinen molli) sävelet ovat G, A, B, C, D, Es ja F ja soinnut Gm, A°, B♭, Cm, Dm, E♭ ja F. Käytännössä V ja vii° tulevat harmonisesta molliasteikosta, jonka johtosävel on Fis: D (D7) ja F♯°. Sävellajimerkintä: 2 bemollia (B, Es). Rinnakkaisduuri: B-duuri.
- G
- A
- B
- C
- D
- Es
- F
Luonnollinen molli
Sävellajimerkinnän asteikko. Hyvä melodioille, mutta v on molli (Dm) eikä juuri vedä takaisin tonikaan.
| Aste | Kolmisointu | Septimisointu | Funktio |
|---|---|---|---|
| i | Gm | Gm7 | tonika |
| ii° | A° | Am7(♭5) | subdominantti |
| III | B♭ | B♭7M | tonika |
| iv | Cm | Cm7 | subdominantti |
| v | Dm | Dm7 | dominantti |
| VI | E♭ | E♭7M | subdominantti |
| VII | F | F7 | dominantti |
Jokainen taulukon sointu avaa kitarasivunsa, jossa on kaavio ja ääni.
Harmoninen molli (V7 ja vii°)
7. säveltä korotetaan puoli sävelaskelta (Fis): V muuttuu duuriksi (D, tai D7 septimillä) ja vii vähennetyksi (F♯°). Näitä sointuja mollisävellajien kappaleet käyttävät palatakseen tonikaan.
Melodinen molli
6. ja 7. säveltä korotetaan puoli sävelaskelta: ii muuttuu molliksi (Am) ja IV duuriksi (C). Yleinen jazzissa ja nousevissa melodioissa.
Sävellajin G-molli soinnut pianolla
Mitä kukin sointu tekee
Tonika (Gm ja B♭) tuntuu levolta; subdominantti (A°, Cm ja E♭) etääntyy kotisoinnusta; dominantti (D ja F♯°) rakentaa jännitettä ja haluaa takaisin soinnulle Gm.
Yleisiä kulkuja sävellajissa G-molli
Kuuntele jokainen ja avaa se säestyksessä soittaaksesi mukana.
-
Andalusialainen kadenssi
i–VII–VI–VDramaattinen lasku flamencosta, paljon käytetty rockissa ja latinomusiikissa.
-
Mollin perusta
i–iv–V7Im–IVm–V7: mollisävellajin perusasiat; V7 tuo harmonisen molliasteikon jännitteen.
-
IIm7(♭5)–V7–Im
iiø7–V7–i7Jazzin ja bolero-musiikin kadenssi mollisävellajissa.
-
Eeppinen mollipop
i–VI–III–VIIIm–♭VI–♭III–♭VII: mahtava kertosäe mollisävellajissa.
Rinnakkais- ja samannimiset sävellajit
Rinnakkaisduuri: B-duuri. Molemmilla asteikoilla on samat sävelet ja sama sävellajimerkintä (2 bemollia (B, Es)).
Samanniminen sävellaji: G-duuri, sama tonika ja toinen laji. Niiden välillä vaihtaminen kesken kappaleen muuttaa tunnelmaa kotisäveltä siirtämättä.
Naapurit kvinttiympyrällä: C-molli (kvintin alempana) ja D-molli (kvintin ylempänä). Moduloiminen niihin kuulostaa luonnolliselta.
Kvinttiympyrä
G-molli on korostettu. Myötäpäivään jokainen askel nousee kvintin ja lisää yhden ristin; vastapäivään yhden bemollin. Rinnakkaismollit ovat sisäkehällä. Napauta sävellajia nähdäksesi sen soinnut.
Asteikot ja työkalut: G-molli
Soinnut muissa sävellajeissa
Duurisävellajit
Mollisävellajit
Usein kysytyt kysymykset
Mitkä soinnut kuuluvat sävellajiin G-molli?
Gm, A°, B♭, Cm, Dm, E♭ ja F. Septimisointuina: Gm7, Am7(♭5), B♭7M, Cm7, Dm7, E♭7M ja F7.
Mikä on sävellajin G-molli rinnakkaissävellaji?
B-duuri. Molemmilla asteikoilla on samat sävelet ja sama sävellajimerkintä: 2 bemollia (B, Es).
Mikä on sävellajin G-molli sävellajimerkintä?
Sävellajin G-molli merkinnässä on 2 bemollia (B, Es).
Miksi V-sointu on duuri sävellajissa G-molli?
Luonnollisessa molliasteikossa v-sointu on molli (Dm) eikä juuri vedä tonikaan. 7. sävelen korottaminen puoli sävelaskelta (Fis, johtosävel) antaa harmonisen molliasteikon, ja V muuttuu soinnuksi D (D7), joka purkautuu voimakkaasti soinnulle Gm.
Mitkä sointukulut toimivat sävellajissa G-molli?
Yleisimmät: i–VII–VI–V: Gm F E♭ D; i–iv–V7: Gm Cm D7; iiø7–V7–i7: Am7(♭5) D7 Gm7; i–VI–III–VII: Gm E♭ B♭ F.