Sävellajin soinnut: H-molli
Sävellajissa H-molli (luonnollinen molli) sävelet ovat H, Cis, D, E, Fis, G ja A ja soinnut Bm, C♯°, D, Em, F♯m, G ja A. Käytännössä V ja vii° tulevat harmonisesta molliasteikosta, jonka johtosävel on Ais: F♯ (F♯7) ja A♯°. Sävellajimerkintä: 2 ristiä (Fis, Cis). Rinnakkaisduuri: D-duuri.
- H
- Cis
- D
- E
- Fis
- G
- A
Luonnollinen molli
Sävellajimerkinnän asteikko. Hyvä melodioille, mutta v on molli (F♯m) eikä juuri vedä takaisin tonikaan.
| Aste | Kolmisointu | Septimisointu | Funktio |
|---|---|---|---|
| i | Bm | Bm7 | tonika |
| ii° | C♯° | C♯m7(♭5) | subdominantti |
| III | D | D7M | tonika |
| iv | Em | Em7 | subdominantti |
| v | F♯m | F♯m7 | dominantti |
| VI | G | G7M | subdominantti |
| VII | A | A7 | dominantti |
Jokainen taulukon sointu avaa kitarasivunsa, jossa on kaavio ja ääni.
Harmoninen molli (V7 ja vii°)
7. säveltä korotetaan puoli sävelaskelta (Ais): V muuttuu duuriksi (F♯, tai F♯7 septimillä) ja vii vähennetyksi (A♯°). Näitä sointuja mollisävellajien kappaleet käyttävät palatakseen tonikaan.
Melodinen molli
6. ja 7. säveltä korotetaan puoli sävelaskelta: ii muuttuu molliksi (C♯m) ja IV duuriksi (E). Yleinen jazzissa ja nousevissa melodioissa.
Sävellajin H-molli soinnut pianolla
Mitä kukin sointu tekee
Tonika (Bm ja D) tuntuu levolta; subdominantti (C♯°, Em ja G) etääntyy kotisoinnusta; dominantti (F♯ ja A♯°) rakentaa jännitettä ja haluaa takaisin soinnulle Bm.
Yleisiä kulkuja sävellajissa H-molli
Kuuntele jokainen ja avaa se säestyksessä soittaaksesi mukana.
-
Andalusialainen kadenssi
i–VII–VI–VDramaattinen lasku flamencosta, paljon käytetty rockissa ja latinomusiikissa.
-
Mollin perusta
i–iv–V7Im–IVm–V7: mollisävellajin perusasiat; V7 tuo harmonisen molliasteikon jännitteen.
-
IIm7(♭5)–V7–Im
iiø7–V7–i7Jazzin ja bolero-musiikin kadenssi mollisävellajissa.
-
Eeppinen mollipop
i–VI–III–VIIIm–♭VI–♭III–♭VII: mahtava kertosäe mollisävellajissa.
Rinnakkais- ja samannimiset sävellajit
Rinnakkaisduuri: D-duuri. Molemmilla asteikoilla on samat sävelet ja sama sävellajimerkintä (2 ristiä (Fis, Cis)).
Samanniminen sävellaji: H-duuri, sama tonika ja toinen laji. Niiden välillä vaihtaminen kesken kappaleen muuttaa tunnelmaa kotisäveltä siirtämättä.
Naapurit kvinttiympyrällä: E-molli (kvintin alempana) ja Fis-molli (kvintin ylempänä). Moduloiminen niihin kuulostaa luonnolliselta.
Kvinttiympyrä
H-molli on korostettu. Myötäpäivään jokainen askel nousee kvintin ja lisää yhden ristin; vastapäivään yhden bemollin. Rinnakkaismollit ovat sisäkehällä. Napauta sävellajia nähdäksesi sen soinnut.
Asteikot ja työkalut: H-molli
Soinnut muissa sävellajeissa
Duurisävellajit
Mollisävellajit
Usein kysytyt kysymykset
Mitkä soinnut kuuluvat sävellajiin H-molli?
Bm, C♯°, D, Em, F♯m, G ja A. Septimisointuina: Bm7, C♯m7(♭5), D7M, Em7, F♯m7, G7M ja A7.
Mikä on sävellajin H-molli rinnakkaissävellaji?
D-duuri. Molemmilla asteikoilla on samat sävelet ja sama sävellajimerkintä: 2 ristiä (Fis, Cis).
Mikä on sävellajin H-molli sävellajimerkintä?
Sävellajin H-molli merkinnässä on 2 ristiä (Fis, Cis).
Miksi V-sointu on duuri sävellajissa H-molli?
Luonnollisessa molliasteikossa v-sointu on molli (F♯m) eikä juuri vedä tonikaan. 7. sävelen korottaminen puoli sävelaskelta (Ais, johtosävel) antaa harmonisen molliasteikon, ja V muuttuu soinnuksi F♯ (F♯7), joka purkautuu voimakkaasti soinnulle Bm.
Mitkä sointukulut toimivat sävellajissa H-molli?
Yleisimmät: i–VII–VI–V: Bm A G F♯; i–iv–V7: Bm Em F♯7; iiø7–V7–i7: C♯m7(♭5) F♯7 Bm7; i–VI–III–VII: Bm G D A.